Riimurunokalenteri

luukku

Kiinnostukseni riimuihin heräsi 90-luvun alkupuolella kun tapasin runologi/uusperinteilijä Stephen Flowersin (1953-). Kävin läpi hänen Midgardin yhdeksän ovea -harjoitusohjelmansa, jonka tarkoitus oli auttaa sisäistämään Flowersin rekonstruoima kahdenkymmenenneljän riimun järjestelmä (vanhempi futhark). Systeemin perustana ovat ne jäljet, joita riimuista on jäänyt, ennen kaikkea riimujen merkityksiä tiivistävät riimurunot (ks. esim. Ragnar’s Ragweed Forgen The Rune Poem Page, josta runot löytyvät alkuperäiskielellä sekä suuntaa-antavana englanninnoksena).

Julkaisen täällä omat riimurunoni esimakuna riimukirjaan, jota olen kirjoittamassa. Runot heijastelevat omaa ymmärrystäni niistä periaatteista, jotka olen parinkymmenen vuoden aikana riimuihin oppinut liittämään. Tulkoot ulos yksi päivässä joulukuun ensimmäisestä alkaen niin juhlistavat samalla auringonpaluun odotusta.

riimukalenteri

 

Miten elää?

Huomasin taas potevani angstia, jota olen potenut parikymppisestä: miten elää, miten käyttää aikansa mielekkäästi ja hyvin. Monenlaista olen jo ehtinyt kokeilla. Entistä enemmän olen alkanut kyseenalaistaa millaiset valinnat ovat edes mahdollisia, millaiset vain silmänlumetta.

Käteeni sattui yksi lempikirjoistani, Lizelle Reymondin (1899-1994) To Live Within (Morning Light Press, 2007). Reymond kertoo kirjassaan kohtaamisistaan bengalilaisen etsijän, Sri Anirvanin (1896-1978), kanssa ja välittää hänen ajatuksiaan. Nämä pari katkelmaa Anirvanin kirjeistä Reymondille osuivat tänään johonkin (suomennos omani):

Kellu vain eteenpäin. Tee asiat ikään kuin sinulla ei olisi muutakaan tekemistä. Kun minulla on ongelma, tekeydyn vain tyhjäksi ja odotan. Niin Suuri Luontokin tekee. (15.3.1959; s. 271)

Älä kiinnity mihinkään! Älä takerru mihinkään! Vain näin elämän virta johdattaa sinut törmäyksittä Tyhjyyden valtamereen.

Ajoittain on parasta unohtaa kaikki, jopa koko päiväksi. Sitten asiat kiiruhtavat paikalle itsestään, aivan kuin elämän virtaus kuljettaisi ne paikalle. On opeteltava kellumisen mahdollistava temppu. Joki ei koskaan virtaa takaisinpäin. (24.8.1956; s. 271)

Tehdä ei voi,
mutta katsoa
ja nähdä Yhden olennon,
ja olla Sen kanssa.
(s. 191)

Todellakin, miten elää niin, että jokin olennainen pysyy pinnalla?