Kohti suurempaa itsenäisyyttä

Mietin näin itsenäisyyspäivänä mitä itsenäisyys itselleni merkitsee.

Aikuisiän kynnyksellä, muutamia päivä ennen potkiaisia ja abiristeilyä, luin P.D. Ouspenskyn kirjan The Psychology of Man’s Possible Evolution. Muistan vieläkin hämmennykseni kun Ouspensky lateli Gurdjieffiltä oppimiaan teesejä. Olin kyllä ennenkin kuullut ajatukset, ettei ihminen tunne itseään eikä ole niin kehittynyt kuin kuvittelee. Mutta että ominaisuudet, joita pidämme itsestäänselvinä, ovatkin käytännössä rikkinäisen koneen sattumanvaraisia päiväunelmia. Vapaa tahto, yhtenäinen minuus, tahdonalainen toiminta… Kirjan argumentit ja esimerkit pudottivat 18-vuotiaissa aivoissani arkipsykologian perusolettamusten pohjan, uskoni itsenäisyyteen. Alkushokin perään Ouspensky kuitenkin jatkoi, että pitkän ja intensiivisen työskentelyn kautta on mahdollista tulla tietoisemmaksi itsestään, saada pysyvä minuus ja tahto.

Helposti seuraan vaikkapa nykyisen hallituksen toimintaa huomaamatta, että vastaavanlainen karuselli pyörii sisälläni. Toimintani on täysin päätöntä ja kumoaa kerta toisensa jälkeen itsensä. En vain huomaa sitä, ellen halua katsoa hyvin, hyvin tarkkaan, kauan ja kaikissa tilanteissa. Ouspenskykin tarjosi ensiavuksi perinpohjaista itsehavainnointia. Juhlin kyllä itsenäisyyttä, mutta yritän muistaa, että itsenäisyyteni taso vaihtelee hyvin paljon tilani mukaan. Sen mukaan miten läsnä olen ja mitkä osat minusta läsnä ovat. Jotain itsenäisyydestäni kertoo sekin, että haluan julkaista itsenäisyyspäivänä lainauksen, joka parikymmentä vuotta Ouspenskyn kirjan jälkeen lienee eniten vaikuttanut elämääni. Olen samassa kaaoksessa kuin teininä, mutta työ kohti itsenäisyyttä jatkuu.

Loppujen lopuksi kaikki Gurdjieffin muotoilemat ideat, jotka perustuvat muinaisiin oppeihin, voidaan testata henkilökohtaisen kokemuksen kautta. Se kuitenkin edellyttää pitkää orgaanista muutosprosessia (’tietoista työtä ja tarkoituksellista kärsimystä’).

Sisäisen kehityksen polku alkaa ensimmäisestä askeleesta, halusta kyseenalaistaa kaikki, etenkin oma itsensä, ja olla avoin tietyille tavanomaisen kokemuksensa ja ymmärryksen tuolla puolen oleville vaikutteille. Voimme pohtia monia näistä asioista — ja niitä onkin opiskeltava syvällisesti — mutta teoretisoiminen ei johda mihinkään. Kaikki on koettava suoraan. Tämä on mahdollista jos muistamme kaksi asiaa:

— Kaikki todellinen työ tapahtuu tässä hetkessä. Vaikka kuinka ajattelisimme tai tuntisimme jotain mennyttä tai mahdollisesti tulevaisuudessa tapahtuvaa, se ei muuta mitään. Vain tässä hetkessä, tässä ja nyt, tapahtuva työ voi saada aikaan todellisia muutoksia.

— Kaikki todellinen työ on lopulta maadoitettava kehoon ja sen vaikutukset ovat fysikaalisia. Työllämme täytyy olla vakaa pohja tietoisuudessa fyysisestä läsnäolosta, tässä ja nyt, tässä ihmiskehossa. Kaikki ajatukset ja tunteet ovat luonteeltaan biokemiallisia, sähkökemiallisia. Kaikki on ainetta ja energiaa. Siksi työmme täytyy pohjautua fyysiseen maailmaan.

Lainauksen lähde: R.A. Reinstein: Huomioita todelliseksi tulemisesta (Notes on Becoming). Suomen Gurdjieff-Seura ry, 2013, s. 43-44.